< Takaisin

 

 

Tiedepolitiikka 4/2018

Pääkirjoitus

Teköäly ja älyllisyys

 

Puheenjohtaja Ismo T. Koposen avauksen jälkeen 43. Edistyksen päivät alkoivat Sitran johtaja Paula Laineen alustuksella Heikkoja signaaleja elämästä tekoälyn aikana. Hän kertoi Sitran työssä etsityistä heikoista signaaleista, joiden avulla pyritään hakemaan monimuotoista kuvaa tulevaisuuden kehityspiirteistä. Heikkojen signaalien etsiminen kysyy esimerkiksi tulevaisuuden hallinnon osalta vaikuttamisen ja vallan uusia muotoja. Heikkoja signaaleja voi myös hakea kysymällä, mitä tulevat sukupolvet ihmettelevät nykyajasta. Esiin voisi nousta ilmaston muutos, uusi suhtautuminen omistamiseen, yksityisyyteen, biologisaatio, uudenlaiset arvoketjut, teknologian väärin käyttäminen ja marginaalisten ryhmien kasvava valta erityisesti sosiaalisen median välityksellä.

Yliopistonlehtori Otto Lappi Helsingin yliopistosta pohti omassa alustuksessaan sitä, miksi tekoälyn ymmärtäminen on vaikeaa. Hänen näkökulmansa oli kognitiotieteeseen pohjautuva, koska se tarkastelee sekä ihmisälyä että tekoälyä monimutkaisina informaatiota prosessoivina järjestelminä. Lapin mukaan tekoäly on toisaalta liian monimutkaista ja toisaalta liian yksinkertaista ihmisen ymmärrettäväksi. Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Karl-Erik Michelsen analysoi tekoälyä teknologiamurroksena. Tekoäly voidaan rinnastaa moniin yhteiskunnan kehitykseen voimakkaasti vaikuttaneisiin teknologisiin muutoksiin, kuten vaikkapa ydinvoimasta käytyyn keskusteluun ja sen ristiriitaisiin tulkintoihin suhteessa tulevaisuuden kehitykseen. Ydinvoimakin saa vielä tänä päivänä uusia merkityksiä, kun mietitään ilmastonmuutoksen edellyttämiä nopeita ratkaisuja hiiliriippuvuuden vähentämiseen. Helsingin yliopiston oikeustieteilijät, tutkijatohtori Beata Mäihäniemi ja väitöskirjatutkija Jenni Hakkarainen analysoivat tekoälyn ja lain välisiä jännitteitä. Oikeuden keskeisenä ongelmana tekoälyyn liittyen on vanhojen periaatteiden ja käsitteiden kyky uuden ilmiön haltuun ottoon. Ihmis- ja perusoikeuksien turvaaminen ja oikeusturvan varmistaminen ovat keskeisiä tehtäväalueita myös tekoälyn hallintaan liittyvissä konflikteissa.

* * *

Luettavissa olevia puheenvuoroja voidaan ryhmitellä käsitteellis-filosofisiin ja käytäntölähtöisiin. Ensimmäisen ryhmän aloittavat Mika Koverola ja Michael Laakasuo, jotka käyttävät aivoimplantteja esimerkkinä tekoälyn soveltamisen nykytilasta terveydenhoidossa sekä erittelevät siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä moraalipsykologian näkökulmasta. Aivoimplantteja on Suomessakin käytetty hoitokeinona Parkinsonin taudissa ja epilepsiassa. Koverola ja Laakasuo rinnastavat aivoimplantit plastiikkakirurgiaan nykyisenä kehonparannuskeinona ilman selkeää hoitavaa tarkoitusta. Aivoimplanttien kyseessä ollen moraaliset ja eettiset kysymykset nousevat plastiikkakirurgiaan verrattuna astetta ongelmallisemmalle tasolle.

Raul Hakli
ja Pekka Mäkelä jatkavat käsitteellis-filosofista linjaa pohtimalla robottien mahdollisuutta toimia vastuunkantajina silloin, kun niiden toiminta aiheuttaa ei-toivottuja tuloksia tai vahinkoja. Robottien ohella kirjoittajat tarkastelevat vastuukysymyksiä myös algoritmeihin kohdistuvissa ongelmatilanteissa. Vaikka vastuukysymykset eivät filosofiselta kannalta olekaan yksiselitteisiä, kirjoittajat päätyvät tarkastelussaan kieltämään robottien aseman vastuunkantajina, koska viime kädessä niin robottien kuin algoritmienkin takaa voidaan aina löytää ihmistyön perustavaa laatua oleva vaikutus.

Käsitteellisen tarkastelun linjaan luen myös Olli-Jukka Jokisaaren artikkelin, jossa vastausta haetaan kysymykseen, miten kuvitella tekoälyä. Jokisaari näkee mielikuvituksen välttämättömänä tarkastelun työkaluna, jotta olisi mahdollista nähdä tekoälyn uusien sovellusten takana vaikuttavat perimmäiset tarkoitusperät, joita ei yleensä tuoda esiin niitä esiteltäessä ja markkinoitaessa. Ilman mielikuvituksella avattavien todellisten tarkoitusperien tuntemista käyttäjistä uhkaa tulla sovellusten tahdottomia toteuttajia.

Estetiikan yhdistäminen tekoälyn tarkasteluun ei ole ainakaan suomalaisessa keskustelussa ollut tyypillisimpiä näkökulmia aiheeseen. Siksi Mimosa Pursiaisen artikkeli lisää virkistävän ulottuvuuden keskusteluun tuomalla mukaan kauneuden, mutta sen lisäksi pohdinnan Schillerin näkemyksistä esteettisestä valtiosta, joka korostaa älykkyyden muotojen välistä yhdenvertaisuutta. Tekoälyn näkökulmasta tämä tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää ilmiö kokonaisuutena sen sijaan että korostetaan pakottavia erotteluja. Kauneuden kautta ilmiöön tulee siihen kuuluva vapauden ulottuvuus.

Viimeisenä käsitteellis-filosofisen tarkastelun edustajana on Arto Laitisen pohdinta työn loppumisen myytistä, joka liittyy korostuneen voimakkaana niin digitaalisuuteen, robotiikkaan kuin tekoälyynkin, kun niiden työelämä- ja työmarkkinavaikutuksista keskustellaan. Keskustelun lähtökohtana Laitinen näkee nykyisen työlähtöisen yhteiskuntamme, jossa ihmistä määritellään moniulotteisesti perustuen ihmisen suhteeseen työhön. Väitteet työn loppumisesta heijastavat pelkojamme ja toiveitamme työhön ja tulevaisuuteemme liittyen.

* * *

Käytäntölähtöisiin teksteihin luen Juha Kostiaisen ja Jukka Remeksen artikkelit. Kostiainen tarkastelee kaupunkia ilmiökenttänä, joka pitkälti toimii ja rakentuu edelleen teollisen logiikan pohjalle. Kostiaisen puheenvuoron kärki kohdistuu teollisen ajan logiikan lisäksi teollisen aikakäsityksen vaikutuksiin kaupunki-infrastruktuurin käyttöön ja tästä johtuviin ruuhkiin ja toisaalta resurssien hukkakäyttöön. Tekoäly ja digitalisaatio mahdollistaisivat kaupunkiarjen aika- ja paikkasidonnaisuuden vapauttamisen paljon nykyistä suuremmassa määrässä, mikä taas heijastuisi ruuhkien tasaantumisena ja erilaisten palveluresurssien tasaisempana ja siten tehokkaampana käyttönä.

Jukka Remes erittelee tekstissään monipuolisesti paitsi tekoälyn eri ulottuvuuksia, myös sen kehittämiseen liittyviä mahdollisuuksia ja pullonkauloja. Tekoälyn kehittämistä rajoittavia tekijöitä ovat mm. pula ammattitaitoisista eri alojen osaajista, tiedon saatavuuden ja käytettävyyden rajoitteet sekä kulttuuriset ja osaamiseen liittyvät rajoitteet. Kaiken kaikkiaan teksti avaa maallikollekin erinomaisen käytännönläheisesti tekoälykehityksen monimuotoisia ulottuvuuksia.

* * *

lkka Pirttilä pohtii artikkelissaan suomalaista työelämän tutkimusta toimijan käsitteellistämisen ja esiin nostamisen näkökulmasta. Tekstianalyysissaan hän jäsentää 2000-luvun suomalaista työelämän tutkimusta painottaen, kuinka laajasti ja missä muodossa tutkimuksen kohteena olevat ihmiset nähdään toimijoina ja minkälaisia eroja heidän väliltään löydetään. Pirttilän näkemyksen mukaan toimijuuden vahvempi korostaminen jäntevöittäisi työelämän tutkimusta, kun se pyrkii avaamaan työelämän nopeita ja monimuotoisia muutoksia.

Työelämän kehittämiseen ja virtuaalisen työn johtamiseen liittyy Iris Humalan lectio, jossa erityisenä kohteena ovat keinot, joilla virtuaalisen työn johtamisessa voidaan tukea kaikkien osallisten luovuuden esiin nostamista. Humalan väitöstutkimuksen mukaan johtajuus ei kuitenkaan katoa virtuaalisessakaan työyhteisössä. Luovuuden näkökulmasta johtajan tulee auttaa ja tukea jokaista osallista omien ideoiden ja näkemysten esiintuomiseen. Tärkeää ja haasteellista on, että virtuaalisesta toimintaympäristöstä huolimatta johtaja tuntee johdettavansa paitsi muodollisesti myös henkilökohtaisesti erityisesti työelämäosaamisen välittömän piirin ulkopuolelta.

* * *

Edistyksellinen tiedeliitto järjesti yhteistyökumppaneineen toisen keskustelutilaisuuden yliopistojen uudesta rahoitusmallista Jyväskylässä marraskuussa. Suomalainen rahanjakomalli on nykyisessä muodossaan ja ilmeisesti myös tulevaisuudessa maailman tulosohjatuin ja vastaavasti yliopistojen tosiasiallinen autonomia pieni. Tempoilevuuden ohella korkeakoulupolitiikkaa leimaa ylimmän poliittisen ja virkamiesjohdon vahva epäluottamus yliopistoja kohtaan. Rahanjakomallin ohella tätä ilmentää myös ministeriön voimakas puuttuminen opiskelijavalintoihin, joissa yliopistojen yli on kävelty mennen tullen. Tulokset puhuvat viime päivien tulosten perusteella puolestaan. Tavoitteet opiskelijavalinnoissa ovat etääntyneet ja opiskelijoiden välivuodet vain lisääntyneet, kuten Tiedepolitiikassakin esitetyt tutkimustulokset ennakoivat jo etukäteen käyvän.


Toivotan lukijoille lopuksi menestyksekästä ja antoisaa uutta vuotta 2019!

Kangasalla 23.12.2018

Kari Kuoppala

 

 

 


 

 

 



 

 

 

 

 

 


 





 

Takaisin ylös