< Takaisin

Tiedepolitiikka 4/2013

Pääkirjoitus

Murrosten mahti
ja mahdollisuudet

Aleksis Kivi tuskin tiesi, miten osuva ja kauas kantava oli hänen Nummisuutareihin kirjoittama lausahduksensa ”niin muuttuu maailma, Eskoni”. Maailman muuttuminen oli kohteena myös tämän vuoden Edistyksen Päivillä, joiden teemaksi oli muotoiltu Murrosten mahti ja mahdollisuudet. Päivien alustuksissa teemaa lähestyttiin niin globaalilla, eurooppalaisella kuin kansallisellakin tasolla. Kaikilla näillä tasoilla maailma on muuttunut uuden vuosituhannen alkuvuosina melkoisesti. Muutos tai oikeammin murros on toki käynnistynyt edellisen vuosituhannen puolella. Murroksia on vaikeaa laittaa minkäänlaiseen järjestykseen niiden koon tai vaikutusten laajuuden perusteella. Murroksien mahtia ja mahdollisuuksia voidaan kuitenkin tarkastella monilla eri tasoilla lähtien yksilöistä ja päätyen aina koko planeettamme tasolla tapahtuvaan erittelyyn.

Aleksis Kiven toteamus maailman muuttumisesta kätkee taakseen sen tosiasian, että kautta ihmiskunnan historian muutoksia on tapahtunut ja jälkeenpäin arvioiden murroksia voidaan nähdä sitten merkittävämpien käänteiden yhtey-dessä. Toisaalta voidaan samaan hengenvetoon todeta, että muutosten tahti ja erityisesti niiden leviäminen koko maapallolle on uusi ilmiö. Tältä pohjalta voidaan sanoa, että sähköisen viestinnän ja erityisesti internetin merkitys on osa selkeää murrosta, joka vaikuttaa juuri meidän aikamme yhteiskuntia muuttaen ja levittää tiedon saman tien ympäri koko planeettamme sen asuttuihin osiin. Tällä globaalilla tiedon liikkumisella on maailmaa mullistava merkitys monessa eri suhteessa.

* * *

Euroopasta puhutaan usein vanhana mantereena. Monien nykyaikaakin leimaavien kehityspiirteiden alkulähteenä nähdään Eurooppa. Tämä liittyy niin hyviin kuin vähemmän hyviinkin ilmiöihin. Toista maailmansotaa voidaan tietysti pitää murroksena Euroopan kehityksessä sen nykytilannetta ajatellen. Sota oli traaginen murhenäytelmä lähes kaikissa Euroopan osissa. Toisaalta sen seurauksena alkoi kehitysjakso, joka on merkinnyt rauhanomaista rinnakkaineloa erittäin suuressa osassa Eurooppaa useiden vuosikymmenten ajan. Risto Volanen luotaa artikkelissaan Euroopan kehitystä huomattavasti pidemmällä ajanjaksolla. Samalla hän osoittaa pitkän jatkumon merkityksen eurooppalaisessa kehityksessä. Hän osoittaa, miten Euroopan yhdentymisen juurien voidaan nähdä ulottuvan paljon edellistä vuosisataa pidemmälle taaksepäin historiassa. Historiasta hän myös hakee selitystä sille, miten Euroopan ja eurooppalaisten tulisi ratkaista lähitulevaisuuden kehityksensä. Hän näkee välttämättömäksi muuttaa Euroopan yhdentymiskehitystä kohti uutta päämäärää, jossa keskeistä on nykyisten valtioiden välisen yhteistyön varaan rakentaminen, jota hän nimittää kolmanneksi tieksi.

Ehkä laajimman näkökulman Edistyksen Päivien teemaan tarjoaa Heidi Rautionmaan uskontojen välistä vuoropuhelua erittelevä teksti. Kukaan tuskin kiistää uskontojen suurta merkitystä kansainvälisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Uskonnoilla oli myös suuri merkitys arabikevään tapahtumissa. Erityisesti islam herättää Euroopassa ristiriitaisia tunteita. Moni uskontoon liittyvä konflikti on ainakin osittain perustunut väärinkäsityksiin ja harhaluuloihin tai pienen vähemmistön toiminnan pohjalta tehtyihin yleistyksiin. Kun kysymyksessä on suhtautuminen maahanmuuttajiin, unohdetaan usein se, että omassakin evankelis-luterilaisessa uskontokunnassamme on erilaisia näkemyksiä vaikkapa naisten asemasta seurakunnassa. Siksi Rautionmaan esittelemä uskontodialogiliike on kansainvälisesti merkittävä uskontojen välisen vuoropuhelun foorumi.

Kolmas tämän lehden artikkeli, joka sijoittuu selkeästi näkökulmaltaan Suomen rajoja laajempaan kontekstiin, on Juha Käpylän ja Harri Mikkolan arktista aluetta koskeva analyysi. He lähestyvät arktista aluetta nimenomaan globalisoituvana alueena. Arktisen alueen globalisoitumiseen kietoutuu toinen mittasuhteiltaan vielä globaalimpi ilmiö, ilmaston lämpeneminen. Ilmaston lämpenemisen seurauksena arktisen alueen taloudellinen merkitys on noussut ainakin puheenaiheena kahdesta eri syystä merkittäväksi. Ensiksikin alueella sijaitsee arvioiden mukaan merkittäviä raaka-ainevaroja. Toiseksi alueen merkitys kansainvälisenä merireittinä on kasvamassa koillisväylän pysyessä purjehduskelpoisena aikaisempaan verrattuna huomattavasti pidemmän ajan ja sen tarjotessa Euroopan ja Aasian itäosien välillä muita vaihtoehtoja edullisemman merireitin. Arktisen alueen strateginen merkitys on siis noussut ja saanut useat eri tahot kiinnostumaan alueen potentiaalista. Käpylän ja Mikkolan mukaan alueen murros ei kuitenkaan ainakaan näillä näkymin pidä sisällään kovin merkittävää kriisipotentiaalia, koska suuri osa kuuluu alueen maiden kansallisiin merilain mukaisiin aluevesiin ja se on jo jaettu suurelta osin alueen valtioiden kesken. Lisäksi sitä koskevat monet sopimukset ovat myös omiaan lisäämään kiinnostuneiden osapuolten välistä vuoropuhelua.

* * *

Kuten edellä jo tuli todettua, globalisaatio on yksi merkittävimmistä murroksista koko maapallon mitassa erityisesti taloudellisesta näkökulmasta katsottuna. Pienenä maana Suomi ei voi jäädä näiden murrosten vaikutusten ulkopuolelle. Tästä syystä myös poliittiset puolueemme ovat ottaneet kantaa puolueohjelmissaan erityisesti globalisaatioon ja sen seurauksiin maamme ja kansalaisten kannalta. Erkka Railo vertailee artikkelissaan kolmen puolueen – Kokoomuksen, Sosiaalidemokraattisen puolueen ja Perussuomalaisten – vaaliohjelmia nimenomaan niiden suhtautumisessa Suomen kansainvälistymiseen ja globalisaatioon. Puolueitahan on pitkään syytetty siitä, että niiden poliittiset profiilit ovat hämärtyneet eikä niiden välillä voi erottaa merkittävää erilaisuutta. Siksi on mielenkiintoista, että Railon vertailussa jokaiselle kohteena olevista kolmesta puolueesta löytyy selkeä profiili suhtautumisessa kysymyksiin kansainvälistymisestä, globalisaatiosta sekä niiden vaikutuksista Suomeen ja sen kansalaisiin. Railon tekstin toivoisi virittävän itse kunkin kiinnostusta puolueiden tärkeinä pitämiin näkökohtiin ja niiden vertailuun ja sitä kautta perustellumpaan valintaan omia arvoja parhaiten vastaavista ohjelmajulistuksista.

Globalisaatiota pidetään usein Suomelle välttämättömänä kehityslinjana, jonka seuraaminen vain takaa kansakuntamme tulevaisuuden ja menestyksen kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Tällä mitalilla niin kuin yleensä kaikilla muillakin on kuitenkin kääntöpuolensa. Suomessa kääntöpuoleksi on nähty voimakkaasti kasvanut nuorison pahoinvointi ja syrjäytyminen yhteiskunnan toiminnasta jo varsin nuorella iällä. Tästä aiheesta kirjoittaa tasavallan presidentin käynnistämän nuorten syrjäytymistä ehkäisevän kampanjan koordinaattorina toimiva Sakari Huovinen. Hän lähestyy vaativaa toimintakenttäänsä Kantin kolmen filosofisen kysymyksen kautta: Mitä voin tietää? Mitä minun tulee tehdä? Mitä voin toivoa?

Yhteiskunnan järjestelmien ulkopuolelle ajautuneiden nuorten ihmisten tilanne näyttää monessa suhteessa kohtuuttomalta. Heidän elämältään puuttuu selkeä merkitys ja ainoaksi päämääräksi tulee päivästä toiseen selviäminen mitenkuten. Lähipiiristä puuttuu kuuntelemaan kykeneviä aikuisia, joihin nuoret voisivat luottaa. Luottamus pitää sisällään uskon aitoon välittämiseen lähimmäisestä ja sitä kautta saatavaan uskoon oman elämän arvokkuudesta ja tarpeellisuudesta. Nuorten syrjäytymiseen löytyy monia syitä, mutta taustalla vaikuttaa voimakkaasti talouskeskeinen arkielämämme, joka vie lapset ja nuoret tilanteeseen, jossa he joutuvat – joskus huonolla menestyksellä – kilpailemaan aikuisten seurasta, huomiosta ja ajasta. Tähän vaikuttavat lapsuuden tosiasiallinen jatkuva lyhentyminen elämänvaiheena ja sitä vahvistaa kilpailukeskeinen ja suorituspainotteinen arvomaailmamme, jossa hyvän elämän mittareina ovat menestyminen kilpailussa, eteneminen uralla ja yhteiskunnan taloudellisten tavoitteiden saavuttamisen tukeminen omalla henkilökohtaisella panoksella.

Nuorten syrjäytyminen liittyy kiinteästi koulutukseen ja varhaisimmillaan alimpien koulutusasteiden toimivuuteen yksilön omanarvontunnon ja sosiaalisen toimintakyvyn alkeiden antajana. Koululaitoksemme on saavuttanut kansainvälisissä vertailuissa erinomaisia tuloksia. Peruskoulujärjestelmämme ja siihen kytkeytyvä korkeatasoinen opettajankoulutus ovat tuottaneet kansainvälistä huomiota tuottaneita tuloksia. Toisaalta lasten ja nuorten kouluviihtyvyys ei ole yltänyt vertailuissa lähellekään samaa tasoa. Voidaan varmaan kysyä, mikä merkitys näillä ristiriitaisilla tuloksilla on nuorten syrjäytymiseen. Toinen suuri murros, joka liittyy koulutukseen ja sitä kautta lasten ja nuorten asemaan, on tietotekniikan ja erityisesti mobiiliteknologian kehitys ja tuon teknologian voimakas tulo osaksi lasten ja nuorten arkielämää. Hyvistä tuloksista huolimatta koulujärjestelmämme vaikuttaa jopa jälkeenjääneeltä mobiiliteknologian ja tietotekniikan käyttöönotossa ja hyödyntämisessä koululaitoksessa. Reijo Kupiainen erittelee artikkelissaan teknologisen murroksen merkitystä koulun muuttumisen ja kehittymisen näkökulmasta. Hän myös nostaa esiin toimijuuden vahvistamisen tarpeen kasvatuksen keskeisenä päämääränä teknistyvässä maailmassamme. Toimijuuden vahvistaminen voisi olla koulun vahva vastaus haettaessa keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tämän tavoitteen saavuttamista voisi pitää monin verroin tärkeämpänä kuin maatasolla saavutettua sijoitusta koulumenestystä mittaavissa vertailuissa.

* * *

Lehden myöhäisen aikataulun vuoksi en voi olla varma, ehtiikö tämä pääkirjoitus lukijoiden käsiin tämän vai ensi vuoden puolella. Huolimatta tästä kronologisen ajan tuottamasta epävarmuudesta uskallan toivottaa kaikille lukijoille Hyvää ja rauhallista joulunaikaa sekä toiset huomioon ottavaa ja jokaisen ihmisen tärkeyden tunnustavaa uutta vuotta 2014!

Tampereella 16.12.2013

Kari Kuoppala

Takaisin ylös