< Takaisin

 

Tiedepolitiikka 4/2010
Pääkirjoitus

Ahneus vai kohtuus?

 

Perinteiseen tapaan tämä lehden viimeinen numero koostuu jälleen pääasiassa Edistyksen Päivien alustuksista kirjallisessa muodossa. Tämän vuoden päivien teemana oli otsikon mukaisesti ahneus vai kohtuus. Ahneutta ja kohtuutta koskevien kysymysten taustalla vaikuttavat arvot ja niiden muutos yhteiskunnassa. Kysymys on siis luonteeltaan sekä filosofinen että käytännöllinen. Ajankohtaisiin teemoihin liittyen ahneus on nähty yhtenä syynä viimeaikaiselle globaalille talouskriisille. Ahneus on myös liitetty monella tavalla työmarkkinoiden ilmiöihin: Siitä puhutaan toisaalta suuryritysten johdon palkkausperusteista keskusteltaessa ja toisaalta lakkoilevien ammattijärjestöjen jäsenten toiminnan motiiveista puhuttaessa.

Ahneuden parina on usein näkemys kohtuuttomuudesta. Ahneus on selvästi pahe ja kohtuus taas hyve eräänlaisena ahneuden vastakohtana. Kristinuskon etiikassa ahneus ja kohtuuttomuus ovat mainittuina kuolemansyntien listassa. Kysymys ahneudesta ja kohtuudesta on myös moraalifilosofinen ja eettinen kysymys, jonka nähdään kuuluvan yksilön vastuun piiriin ja se liitetään usein myös ihmiskäsitystä koskeviin pohdintoihin. Moraalifilosofia on perinteisesti ollut osa vahvaa suomalaisen filosofian perinnettä. Niminä voidaan luetella Edward Westermarck, Georg Henrik von Wright, Ilkka Niiniluoto ja Timo Airaksinen. On mielenkiintoista ainakin kysymyksen tasolla pohtia tämän filosofisen perinteen ja Suomen korruptoitumattoman yhteiskuntamaineen välistä yhteyttä.

Ahneuden ja kohtuuttomuuden kysymyksiä on myös suhteutettu politiikkaan. Olavi Borg on esimerkiksi yhdistänyt virka- ja valtapaikkojen haalimisen ja niistä kiinni pitämisen ahneuteen. Uusin ahneuden ilmenemisen muoto politiikan kentällä liittyy taloudelliseen ahneuteen, joka on johtanut poliittisen rahoituksen sääntelemättömään ja läpinäkymättömään kehitykseen.
Filosofiassa niin Aristoteles kuin Konfutsekin ovat käsitelleet kohtuutta hyveenä. Aristoteles pohti aikansa kreikkalaisten kaupunkivaltioiden menestystekijöitä ja laati tähän liittyen 158 kaupunkivaltiota koskevan typologian, jonka avulla hän pyrki selvittämään rappion syitä kaupunkivaltioissa. Typologia perustui kahteen ulottuvuuteen, joista toinen oli vallan jakautumisen luokittelu kolmeen luokkaan ja toinen oli hallinnon viimekätinen tavoite luokiteltuna oman edun tavoitteluun ja yhteisön edun tavoitteluun. Oman edun tavoitteluhan voidaan liittää puolestaan ahneuteen. Aristoteleen typologiassa demokratia oli tehokkain oman edun tavoittelun muoto ja politeia puolestaan oli kaupunkivaltio, jossa valta oli jakautunut monille ja toiminnan tavoitteena oli yhteisön etu.

Ihmiskäsitys on siis niin poliittisen vallan käytön kuin myös taloudellisen toiminnan keskeisiä lähtökohtia. Klassisessa poliittisessa taloustieteessä ihmistä kuvataan englanninkielisellä ilmauksella economic man, taloudellinen ihminen. Tätä ihmiskäsitystä voidaan luonnehtia egoistiseksi eli oman edun tavoitteluun perustuvaksi. Politiikan teoriassa Machiavelli on ehkä tunnetuin ja varhaisin tämän ihmiskäsityksen edustaja. Egoismin vastakohtana kristillisessä perinteessä puhutaan usein altruismista, epäitsekkäästä toiminnasta, joka pohjaa lähimmäisen rakkauteen, ei oman edun tavoitteluun ja siihen liittyvään ahneuteen.

Suomalaiseen keskusteluun oikeudenmukaisuus nousi uudenlaisessa muodossa Suomen Akatemian aikanaan rahoittaman Demokratian ja tasa-arvon tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä, joka perustui John Rawlsin teoriaan oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuus kytketään usein kohtuullisuuteen yhteiskunnan toiminnan perustana. Modernimmassa keskustelussa kohtuullisuus nähdään mahdollisena hyveenä ja kriteerinä myös yritystoiminnan eettisyyttä arvioitaessa, jolloin siihen voisi liittyä myös uudenlainen ajatus kilpailun kriteereistä eettisesti korkealaatuisessa liiketoiminnassa.

* * *

Edistyksen Päivien ensimmäisenä alustajana professori Ville Päivänsalo nostaa keskiöön juuri John Rawlsin teorian oikeudenmukaisuudesta. Hän arvioi artikkelissaan Rawlsin teorian eroperiaatteen merkitystä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kannalta. Hän nostaa esiin käytännön esimerkkeihin pohjautuen kysymyksen jyrkkien kannustinrakenteiden problematiikasta, jossa tarkastelun ytimessä on mahdollisuus parantaa vähäosaisten asemaa yhteiskunnassa. Toisen filosofisen pohdinnan kysymykseen kohtuudesta esittää Jani Pulkki, joka artikkelissaan pohtii voitonhimoa ahneuden muotona. Hän luo yksityiskohtaisen kuvan voitonhimon historiallisen oikeutuksen kehityksestä omassa artikkelissaan.

Oikeustieteessä kohtuullistamisperiaatteet ovat keskeisessä asemassa niin lainsäädännössä kuin normien tulkinnassakin. Kohtuullistaminen ilmenee rangaistusmenettelyjä ja vahingonkorvauksia koskevien ratkaisujen yhteydessä samoin kuin sopimuskiistoja ratkottaessa. Professori Elina Pirjatanniemi ottaa kohtuuden juridisena kysymyksenä esiin viime aikoina paljon keskustelua herättäneessä mummojen karkotuspäätöskiistassa. Hän erittelee artikkelissaan juridiselta kannalta maahanmuuttoon liittyvää kohtuuden arviointia.

Emeritaprofessori Ullamaija Kivikuru puolestaan nostaa omassa artikkelissaan pohdinnan kohteeksi ahneuden median toiminnan kannalta arvioituna. Median ahneuteen puuttui myös Eero Heinäluoma poliitikkojen paneelissa, arvellen rahan yhä enemmän ohjaavan median valintoja juttuja tehtäessä.

Mielenkiintoisen puheenvuoron kohtuullisesta elämästä tuo esiin yliopettaja Kaija Huhtanen, joka analysoi omakohtaisia kokemuksiaan vuorotteluvapaalle siirtymiseen liittyen. Hänen tarkastelussaan huomion kohteeksi nousee työelämän yhä kiivaampi hektisyys ja siitä seuraava yksilön uupuminen ja sokeutuminen omien valinnan mahdollisuuksiensa suhteen. Näin joulun aikaan varsinkin sopii miettiä ahneuden ja kohtuuden kysymyksiä niin joulupukille kohdistetuissa kirjeissä kuin rauhan ja levon tarpeellisuudesta käsin.

* * *

Lopuksi haluan toivottaa kaikille lehden lukijoille ja muille yhteistyökumppaneillemme Rauhallista ja rentouttavaa Joulunaikaa sekä kohtuullista menestystä tulevana vuonna 2011.

Tampereella 17.12.2010

Kari Kuoppala


Takaisin ylös