« Takaisin


Tiedepolitiikka 4/08
Pääkirjoitus

Yhteisön viisaus, voima ja vastuu

Kauhajoen traagiset tapahtumat tekivät tämän vuoden Edistyksen päivien yhteisö -teemasta valitettavan ajankohtaisen. Tätä ajankohtaisuutta vielä lisäsi tapahtumien ympärillä käyty poliittinen keskustelu yhteisöjen ja yhteisöllisyyden merkityksestä keinona vastaavien tragedioiden ehkäisemiseksi. Edistyksen päivilläkin Kauhajoen tapahtumia luonnollisesti sivuttiin, olihan päivien teema otsikoitu ”Yhteisön viisaus, voima ja vastuu”. Tavanomaisen käytännön mukaan tämä vuoden viimeinen Tiedepolitiikka –lehti on koottu Edistyksen päivillä Turussa pidetyistä yhteisö-teemaan liittyvistä alustuksista.

***

Yhteisöt voidaan yhtäältä nähdä kansalaisyhteiskunnan peruselementteinä. Kansalaisyhteiskunta puolestaan muodostaa ikään kuin kansalaisten muodostaman, valtion sääntelystä riippumattoman ihmisten vapaan toiminnan vyöhykkeen. Tyypillinen yhteisöllisen toiminnan muoto on vapaaehtoisuuteen pohjautuva yhdistystoiminta. Media puolestaan liitetään läheisesti yhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan toimintaan. Mediaa tarkastellaan usein ikään kuin kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan välineenä poliittisten päätöksentekijöiden toimintaa valvovana ja kritisoivana tahona. Median asemaa käsiteltiin Edistyksen päivien aluksi dosentti Juhani Wiion puheenjohtamassa paneelikeskustelussa, jonka otsikko oli ”Media kansanvallan turvaaja vai korvaaja?” Keskustelijoina olivat lisäksi viestinnän professori Hannu Nieminen Helsingin yliopistosta ja päätoimittaja Jouko Jokinen Satakunnan kansasta. Keskustelussa avattiin median käsitettä, pohdittiin median muutoksen merkitystä ja median asemaa vallankäyttäjänä.

Toinen median asemaan liittyvä osa päivien ohjelmassa oli  Ilkka-lehden päätoimittaja Matti Kalliokosken alustus, joka käsitteli tämän päivän sanomalehden yhteisöllistä merkitystä. Kalliokoski lähestyi aihettaan käyttäen Kauhajoen tapahtumien uutisointia esimerkkinä yhteisöllisyyden ilmenemisestä tämän päivän sanomalehtityössä. Kalliokoski jakoi alustuksessaan yhteisöllisyyden yhteen sitovaan ja siltoja rakentavaan muotoon. Ensimmäinen syntyy helposti, mutta voi olla myös negatiivista, kun taas siltoja rakentava yhteisöllisyys kehittyy hitaasti. Maakunnallisen sanomalehden yhteisöllisyyteen liittyy edelleen maantieteellinen ulottuvuus, jonka merkitys kuitenkin tulevaisuudessa on vähenemässä. Sanomalehden yhteisöllisyyttä leimaa vastuu lukijakunnan muodostaman alueellisen yhteisön tulevaisuudesta.

***

Päivien ensimmäisen varsinaisen alustuksen piti VTT Kimmo Elo, joka tässä lehdessä olevassa artikkelissaan käsittelee tietämyksen merkitystä demokratialle. Elon artikkelin taustalla on viimeaikoina jälleen kunnallisvaalien yhteydessä käyty keskustelu äänestysaktiivisuuden alhaisesta tasosta ja sen merkityksestä politiikan, kansalaisyhteiskunnan ja julkisen päätöksenteon kannalta. Elo erittelee kriittisesti äänestysprosentin käyttämistä ainoana kriteerinä kansalaisten poliittista aktiivisuutta arvioitaessa. Ranskalaisen Pierre Rosanvallonin suomeksikin julkaistuja ajatuksia vastademokratiasta uudentyyppisenä poliittisen aktiivisuuden muotona hyväksi käyttäen Elo pohtii poliittisen kansalaisen merkitystä modernille edustukselliselle demokratialle. Hän päätyy korostamaan periaatetta ”vahvasta yhteisöstä nousee vahvoja yksilöitä” kasvatusperiaatteena, joka voisi johtaa myös nuorison näkemään politiikan keinona vaikuttaa tulevaisuuden muodostumiseen.

Toinen yhteisö, johon liittyvistä muutoksista käydään jatkuvasti keskustelua, on työyhteisö. Työyhteisöjen kehitystä pohtii dosentti, kirjailija Jussi Vähämäki artikkelissaan otsikon ”Yhteistyöstä työyhteisöksi” alla. Vähämäki nostaa mielenkiintoisella tavalla esiin työn luonteen muuttumisen erityisesti tietotekniikan vaikutuksesta. Teollisessa tuotannossa liukuhihna ehdollisti työntekijän, ihmisen toimimaan koneen tahdissa. Tietoyhteiskunnan työntekijän on ehdollistuttava kommunikoimaan koneen kanssa. Työn luonne muuttuu tietotyöksi, joka ei olekaan enää sidottu aikaan tai paikkaan samalla tavalla kuin teollinen työ. Vaarana on työyhteisön kehittyminen kaikkialle ulottuvaksi kontrollin välineeksi ja elämän määrittyminen pelkäksi työelämäksi. Kahlitsevasta työelämästä selviytymisen äärimalleiksi kehittyvät opportunistisesti tai kyynisesti käyttäytyvät työyhteisön jäsenet. 

Tietotyön ja tietotyöläisen merkitystä on pohtinut yrityksen kannalta myös Peter Drucker kirjassaan Johtamisen haasteet. Myös Drucker kiinnittää huomiota tietotyön luonteen muuttumisen, mutta näkee sen myös tietotyöläisen eräänlaisena vapauden valtakuntana, josta työnantajat ovat riippuvaisia, ja jota on johdettava vapauksia antaen ja luovuutta ruokkien. Juhana Kokkonen lähestyy artikkelissaan erittäin haastavalla tavalla digitaalisessa todellisuudessa toimivien (työ)yhteisöjen uudenlaisia organisoitumisen muotoja. Hän jäsentää näiden yhteisöjen organisoitumista käyttäen niistä ilmausta parvi. Niiden toimintaa hän kuvaa ilmauksella holoptinen, joka tarkoittaa kaiken näkymistä kaikille. Keskeistä digitaalisuuteen pohjautuvan organisoitumisen onnistumiselle on kulttuurimuutos organisaatiossa, ja tästä seuraa, että muutoksen toteuttaminen on melko pitkäkestoinen ja usein vähittäisin askelin etenevä prosessi.

***

Yhteisö -sanaa käytetään myös puhuttaessa akateemisista työyhteisöistä muodossa tiedeyhteisö. Työyhteisöominaisuuksien lisäksi tiedeyhteisön taustalle liittyy tieteellisen tiedon luonteeseen ja sen muodostukseen perustuvia erityispiirteitä, jotka heijastavat akateemisen työn erityisluonnetta. J. P. Roos lähestyy artikkelissaan tiedeyhteisöjen kehitystä sukupolvinäkökulmasta. Taustalla on erityisesti keskustelu ns. suurista ikäluokista ja tämän ilmiön heijastuminen tiedeyhteisöihin erityisesti Suomessa. Artikkelissaan Roos pohtii myös internetin merkitystä erityisesti yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kannalta sekä kytkee tarkasteluunsa myös ajankohtaisia suomalaisia tiedepolitiikan kysymyksiä.

Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula nostaa esiin artikkelissaan mielenkiintoisia muutoksia vapaaehtoistyöhön liittyen. Hän jaottelee vapaaehtoistoimintaa harrastustoimintaan ja ammattilaisuuteen ja nostaa omana muotonaan esiin virtuaalivapaaehtoisuuden. Auttamisen humanitaariset arvot näyttävät säilyneen yhteiskunnassamme vahvoina. Mielenkiintoinen kytkentä työelämän heijastumiseen vapaaehtoistoimintaan on havainto vaikeudesta saada ihmisiä sitoutumaan pitkäjänteiseen ja säännölliseen toimintaan. Sama ilmiö on monen vapaaehtoisen yhteisöllisen toimintamuodon ongelmana tänä päivänä. Seurauksena on esimerkiksi monien yhdistysten järjestöaktiivien ikääntyminen, koska yhdistyksen hallinnollisiin vapaaehtoistehtäviin on yhä vaikeampi saada uusia ihmisiä mukaan. Tästä ongelmasta kärsivät esimerkiksi urheiluseurat. Vapaaehtoistoiminta tulee nähdä arvoratkaisuna, joka heijastaa välittämisen kulttuurin tärkeyttä osana niin perinteistä kuin uusimuotoistakin yhteisöllisyyttä.

Joulun alla ja uutta vuotta aloitettaessa on sopivaa toivottaa Tiedepolitiikka-lehden lukijoille Rauhallista Joulua ja Uutta yhteisöllisen välittämisen vuotta 2009.

Vaasassa 9.12.2008

Kari Kuoppala

 

Takaisin ylös