« Takaisin
Tiedepolitiikka 4/08
Pääkirjoitus
Yhteisön viisaus, voima ja vastuu
Kauhajoen traagiset tapahtumat tekivät tämän vuoden Edistyksen
päivien yhteisö -teemasta valitettavan ajankohtaisen. Tätä ajankohtaisuutta
vielä lisäsi tapahtumien ympärillä käyty poliittinen
keskustelu yhteisöjen ja yhteisöllisyyden merkityksestä keinona
vastaavien tragedioiden ehkäisemiseksi. Edistyksen päivilläkin
Kauhajoen tapahtumia luonnollisesti sivuttiin, olihan päivien teema
otsikoitu ”Yhteisön viisaus, voima ja vastuu”.
Tavanomaisen käytännön mukaan tämä vuoden viimeinen
Tiedepolitiikka –lehti on koottu Edistyksen päivillä Turussa
pidetyistä yhteisö-teemaan liittyvistä alustuksista.
***
Yhteisöt voidaan yhtäältä nähdä kansalaisyhteiskunnan
peruselementteinä. Kansalaisyhteiskunta puolestaan muodostaa ikään
kuin kansalaisten muodostaman, valtion sääntelystä riippumattoman
ihmisten vapaan toiminnan vyöhykkeen. Tyypillinen yhteisöllisen
toiminnan muoto on vapaaehtoisuuteen pohjautuva yhdistystoiminta. Media
puolestaan liitetään läheisesti yhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan
toimintaan. Mediaa tarkastellaan usein ikään kuin kansalaisten
ja kansalaisyhteiskunnan välineenä poliittisten päätöksentekijöiden
toimintaa valvovana ja kritisoivana tahona. Median asemaa käsiteltiin
Edistyksen päivien aluksi dosentti Juhani Wiion puheenjohtamassa
paneelikeskustelussa, jonka otsikko oli ”Media kansanvallan
turvaaja vai korvaaja?” Keskustelijoina olivat lisäksi
viestinnän professori Hannu Nieminen Helsingin yliopistosta
ja päätoimittaja Jouko Jokinen Satakunnan kansasta.
Keskustelussa avattiin median käsitettä, pohdittiin median
muutoksen merkitystä ja median asemaa vallankäyttäjänä.
Toinen
median asemaan liittyvä osa päivien ohjelmassa oli Ilkka-lehden
päätoimittaja Matti Kalliokosken alustus, joka käsitteli
tämän päivän sanomalehden yhteisöllistä merkitystä.
Kalliokoski lähestyi aihettaan käyttäen Kauhajoen tapahtumien
uutisointia esimerkkinä yhteisöllisyyden ilmenemisestä tämän
päivän sanomalehtityössä. Kalliokoski jakoi alustuksessaan
yhteisöllisyyden yhteen sitovaan ja siltoja rakentavaan muotoon.
Ensimmäinen syntyy helposti, mutta voi olla myös negatiivista,
kun taas siltoja rakentava yhteisöllisyys kehittyy hitaasti. Maakunnallisen
sanomalehden yhteisöllisyyteen liittyy edelleen maantieteellinen
ulottuvuus, jonka merkitys kuitenkin tulevaisuudessa on vähenemässä.
Sanomalehden yhteisöllisyyttä leimaa vastuu lukijakunnan muodostaman
alueellisen yhteisön tulevaisuudesta.
***
Päivien ensimmäisen varsinaisen alustuksen piti VTT Kimmo
Elo, joka tässä lehdessä olevassa artikkelissaan
käsittelee tietämyksen merkitystä demokratialle. Elon
artikkelin taustalla on viimeaikoina jälleen kunnallisvaalien
yhteydessä käyty keskustelu äänestysaktiivisuuden
alhaisesta tasosta ja sen merkityksestä politiikan, kansalaisyhteiskunnan
ja julkisen päätöksenteon kannalta. Elo erittelee kriittisesti äänestysprosentin
käyttämistä ainoana kriteerinä kansalaisten poliittista
aktiivisuutta arvioitaessa. Ranskalaisen Pierre Rosanvallonin suomeksikin
julkaistuja ajatuksia vastademokratiasta uudentyyppisenä poliittisen
aktiivisuuden muotona hyväksi käyttäen Elo pohtii poliittisen
kansalaisen merkitystä modernille edustukselliselle demokratialle.
Hän päätyy korostamaan periaatetta ”vahvasta yhteisöstä nousee
vahvoja yksilöitä” kasvatusperiaatteena, joka voisi
johtaa myös nuorison näkemään politiikan keinona
vaikuttaa tulevaisuuden muodostumiseen.
Toinen yhteisö, johon liittyvistä muutoksista käydään
jatkuvasti keskustelua, on työyhteisö. Työyhteisöjen
kehitystä pohtii dosentti, kirjailija Jussi Vähämäki
artikkelissaan otsikon ”Yhteistyöstä työyhteisöksi” alla.
Vähämäki nostaa mielenkiintoisella tavalla esiin työn
luonteen muuttumisen erityisesti tietotekniikan vaikutuksesta. Teollisessa
tuotannossa liukuhihna ehdollisti työntekijän, ihmisen toimimaan
koneen tahdissa. Tietoyhteiskunnan työntekijän on ehdollistuttava
kommunikoimaan koneen kanssa. Työn luonne muuttuu tietotyöksi,
joka ei olekaan enää sidottu aikaan tai paikkaan samalla tavalla
kuin teollinen työ. Vaarana on työyhteisön kehittyminen
kaikkialle ulottuvaksi kontrollin välineeksi ja elämän
määrittyminen pelkäksi työelämäksi. Kahlitsevasta
työelämästä selviytymisen äärimalleiksi
kehittyvät opportunistisesti tai kyynisesti käyttäytyvät
työyhteisön jäsenet.
Tietotyön ja tietotyöläisen
merkitystä on pohtinut
yrityksen kannalta myös Peter Drucker kirjassaan Johtamisen
haasteet. Myös Drucker kiinnittää huomiota tietotyön
luonteen muuttumisen, mutta näkee sen myös tietotyöläisen
eräänlaisena vapauden valtakuntana, josta työnantajat
ovat riippuvaisia, ja jota on johdettava vapauksia antaen ja luovuutta
ruokkien. Juhana Kokkonen lähestyy artikkelissaan erittäin
haastavalla tavalla digitaalisessa todellisuudessa toimivien (työ)yhteisöjen
uudenlaisia organisoitumisen muotoja. Hän jäsentää näiden
yhteisöjen organisoitumista käyttäen niistä ilmausta
parvi. Niiden toimintaa hän kuvaa ilmauksella holoptinen, joka tarkoittaa
kaiken näkymistä kaikille. Keskeistä digitaalisuuteen
pohjautuvan organisoitumisen onnistumiselle on kulttuurimuutos organisaatiossa,
ja tästä seuraa, että muutoksen toteuttaminen on melko
pitkäkestoinen ja usein vähittäisin askelin etenevä prosessi.
***
Yhteisö -sanaa käytetään myös puhuttaessa akateemisista
työyhteisöistä muodossa tiedeyhteisö. Työyhteisöominaisuuksien
lisäksi tiedeyhteisön taustalle liittyy tieteellisen tiedon
luonteeseen ja sen muodostukseen perustuvia erityispiirteitä, jotka
heijastavat akateemisen työn erityisluonnetta. J. P. Roos lähestyy
artikkelissaan tiedeyhteisöjen kehitystä sukupolvinäkökulmasta.
Taustalla on erityisesti keskustelu ns. suurista ikäluokista ja
tämän ilmiön heijastuminen tiedeyhteisöihin erityisesti
Suomessa. Artikkelissaan Roos pohtii myös internetin merkitystä erityisesti
yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kannalta sekä kytkee tarkasteluunsa
myös ajankohtaisia suomalaisia tiedepolitiikan kysymyksiä.
Suomen
Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula nostaa
esiin artikkelissaan mielenkiintoisia muutoksia vapaaehtoistyöhön
liittyen. Hän jaottelee vapaaehtoistoimintaa harrastustoimintaan
ja ammattilaisuuteen ja nostaa omana muotonaan esiin virtuaalivapaaehtoisuuden.
Auttamisen humanitaariset arvot näyttävät säilyneen
yhteiskunnassamme vahvoina. Mielenkiintoinen kytkentä työelämän
heijastumiseen vapaaehtoistoimintaan on havainto vaikeudesta saada ihmisiä sitoutumaan
pitkäjänteiseen ja säännölliseen toimintaan.
Sama ilmiö on monen vapaaehtoisen yhteisöllisen toimintamuodon
ongelmana tänä päivänä. Seurauksena on esimerkiksi
monien yhdistysten järjestöaktiivien ikääntyminen,
koska yhdistyksen hallinnollisiin vapaaehtoistehtäviin on yhä vaikeampi
saada uusia ihmisiä mukaan. Tästä ongelmasta kärsivät
esimerkiksi urheiluseurat. Vapaaehtoistoiminta tulee nähdä arvoratkaisuna,
joka heijastaa välittämisen kulttuurin tärkeyttä osana
niin perinteistä kuin uusimuotoistakin yhteisöllisyyttä.
Joulun
alla ja uutta vuotta aloitettaessa on sopivaa toivottaa Tiedepolitiikka-lehden
lukijoille Rauhallista Joulua ja Uutta yhteisöllisen välittämisen
vuotta 2009.
Vaasassa 9.12.2008
Kari Kuoppala
Takaisin ylös
|