Tiedepolitiikka 4/07
Pääkirjoitus
Haastavat harhat ja harhauttava edistys
Edistyksen päivillä pohdittiin tämän vuoden lokakuussa Edistyksellisen tiedeliiton kannalta relevantteja kysymyksiä nimessämme olevan sanan ”edistys” ympäriltä. Edistys sanana ilman erityistä kohdetta kuulostaa tänä tietotekniikan ja informaatioähkyn valtakautena jopa hieman vanhahtavalta kieleltä. Kuten Taina West omassa artikkelissaan tuo esiin, sanaan liittyy paljon seitsemänkymmenlukulaista munkkilatinaa. Sana edistys on myös historiallisessa tarkastelussa mielenkiintoinen. Jos se esimerkiksi liitetään teknologiseen kehitykseen, voidaan vaikkapa suhteessa ympäristöongelmiin saada aikaan keskustelua virittävää pohdintaa siitä, onko osa teknologisesta edistyksestä harhaa. Näin voidaankin Edistyksen Päivien teemasta Edistyksen harhat ja haasteet saada myös paradoksaalinen otsikko tähän pääkirjoitukseen. Tiedepolitiikka-lehden viimeinen numero on koottu perinteen mukaisesti pääosin Edistyksen Päivien ohjelman pohjalta.
Sanana edistykselle on vaikea löytää hyvää synonyymiä, vaikka niiksi tarjotaan sanoja kehitys ja eteneminen. Edistys liitetään myös tieteelliseen kehitykseen, kuten tutkijaliiton julkaisun Tiede & Edistys nimessä jo vihjataan. Sanana esimerkiksi kehitys on laajempimerkityksinen. Kukaan tuskin puhuisi lapsen edistymisestä, kun tarkoittaisi pienen lapsen kasvuun liittyvää kehittymistä. Mielenkiintoista on myös, että tieteen edistyksestä puhuminen tuntuu luontevalta, mutta teknologinen kehitys taas kuulostaa käyttökelpoisemmalta yhdistelmältä kuin teknologinen edistys. Kaiken kaikkiaan edistys on siis haastava termi ja kuten tämän lehden artikkeleistakin voi lukea, edistykseen liittyy myös paljon harhoja.
***
Historia on tiede, joka tutkii ajassa tapahtuvia muutoksia, siis positiivisessa mielessä kehitystä ja miksei edistystäkin. Mikko Lahtinen tarjoaa hyvän johdatuksen tähän historian filosofiseen peruskysymykseen lähestymällä asiaa sellaisten klassikoiden tekstien pohjalta kuin Hegel, Marx, Kant ja Snellman. Todellisella historiallisella kehityksellä ei ole vaihtoehtoja. Toistaiseksi emme ainakaan kykene muuttamaan mennyttä toiseksi. Historiallisen kehityksen edistyksellisyyttä voimme arvioida kriittisesti ja esittää siitä eri argumentein kilpailevia tulkintoja. Se ei kuitenkaan muuta tapahtunutta. Teknologia on Karl-Erik Michelsenin näkemyksen mukaan mielenkiintoinen ilmiö historian kannalta, koska sitä tarkastellaan usein itsessään vailla historiaa olevana ilmiönä. Teknologisten innovaatioiden merkitys historian kulussa kyllä nähdään ja tunnustetaan, mutta teknologiaa itsessään tarkastellaan usein historiattomana ilmiönä. Edelleen mieltäni vaivaa, miksi sanomme teknologian kehittyvän, mutta puhumme tieteen edistyksestä.
***
Edistyksen Päivien alustusten ulkopuolelta on lehdessä julkaistu Timo Takalan artikkeli, joka käsittelee suomalaista keskustelua geenitekniikkaan liittyen. Kysymykseen tieteen edistyksestä voisi liittää kaksi muita enemmän myös laajaa yleisöä puhuttanutta aihetta viimeisen vuosikymmenen ajalta. Toinen näistä aiheista varmaan on juuri geenitekniikka ja sen soveltaminen kasvien- ja eläintenjalostukseen ja näihin liittyvät vaikutukset ravintoomme. Toinen viime aikoina ylivoimaisesti eniten puhuttanut aihe on ilmastonmuutos, joka liitetään vahvasti saavuttamamme teknologisen kehityksen negatiiviseksi seurannaisilmiöksi. Ilmastonmuutokseen liittyvää poliittista keskustelua erityisesti Isossa-Britanniassa valottaa Matthew Lockwood, Edistyksen Päivien tämänvuotinen ulkomainen alustajavieras.
Niin geenitekniikkaan kuin ilmastonmuutokseenkin liittyy vahvasti kysymys edistyksellisyydestä ihmiskunnan kannalta. Ovatko tieteelliset innovaatiot pelkästään edistyksellisiä? Missä kulkee raja tieteellisen innovaation ja sen tuottamien käytännön sovellusten välillä? Harhauttaako tieteellinen edistys meitä näiden sovellustensa kautta? Se ainakin on varmaa, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet ovat todella suuria. Edistyksen harhat ovat siis erityisen haastavia tällaisissa muodoissaan.
***
Vaikka edistys liitetään usein tieteelliseen kehitykseen, on syytä muistaa, että edistys ja sen harhat voidaan liittää myös muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Tästä antoivat hyviä esimerkkejä edistyksen päivillä vaikkapa näyttelijä, ohjaaja ja dramaturgian tutkija Jussi Parviainen, toimittaja ja käsikirjoittaja Taina West sekä päätoimittaja Tapani Ruokanen. Tieteelliseen kehitykseen liittyessään edistys voidaan kytkeä myös sivistyksen käsitteeseen, kuten Taina West tekee pohdiskelussaan. Yliopistohan on tieteellisen tutkimuksen ehkä edelleenkin keskeisin suorituspaikka. Siitä on varsinkin ennen puhuttu luonnehtien sitä etuliitteellä sivistys. Viimeaikoina kehitys on ajanut kuitenkin tämän etuliitteen ohi. Yliopiston määreiksi ovat meillä tulleet sanat huippu ja innovaatio. Kuten Taina West hauskasti toteaa, näiden sanojen ympärille meillä on kehitetty kansallinen suurhanke, jonka arvostelijat tai kriitikot eivät olekaan edistyksellisiä vaan taantumuksellisia. Riemumielin olen tämän lehden palstoilla tunnustautunut tuon taantumuksellisen joukkion rivijäseneksi.
Ilmastonmuutos on puhuttanut laajoja kansalaispiirejä myös Suomessa. Samoin media on puhuttanut kansalaisia kuluneen vuoden aikana. Päätoimittaja Tapani Ruokanen pohtii median kehityksen edistyksellisyyttä omassa puheenvuorossaan. Median edistyksellisyyden keskeisin mittari lienee sananvapauden kehitys median toiminnan osana. Medialle se tarkoittaa yksinkertaisia asioita, kuten mistä ja miten saa kirjoittaa ja kuka saa kirjoittaa. Ne ovat medialle vastauksia kysymykseen, mistä ja minkälaista tietoa kansalaiset haluavat saada median tuottamana. Aiheeseen liittyy kysymys vaikkapa pääministerin naissuhteiden tekemisestä kansalliseksi median suurhankkeeksi. Astetta vakavampana aiheeseen liittyy kysymys median toiminnasta katastrofitilanteissa, kuten Jokelan kouluvälikohtauksessa tai taannoisessa Konginkankaan linja-autoturmassa. Median rooliin tieteellisen edistyksen teknologiset sovellukset liittyvät hyvin kiinteästi. Tietotekniikan muutokset ovat vaikuttaneet voimakkaasti median siirtymiseen tietoverkkoihin. Viestinnästä on tullut tässä ja nyt tapahtuvaa ja sen vuorovaikutteisuuden mahdollisuudet ovat kokonaan uudella tasolla verrattuna parinkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen.
***
Positiivisesta peruspiirteestään huolimatta edistykseen siis liittyy myös harhoja ja ennen kaikkea haasteita sen seurannaisvaikutuksina. Ehkä edistys ja sivistys kuitenkin tulisi nostaa korkeammalle korokkeelle keskustelun ytimeen kuin mikä niiden paikka tämän päivän tilanteessa on. Ainakin yliopistojen soisin mieluummin pysyvän edistyksen tyyssijoina ja sivistyksen tuottamiseen keskittyvinä laitoksina kuin innovaatiotehtaina ja huipputuotantolaitoksina. Taantumuksellisessa suussani edistys ja sivistys maistuvat paremmilta kuin huippu, jossa kaiken lisäksi aina tuulee.
***
Näissä mietteissä haluan toivottaa kaikille Tiedepolitiikka –lehden lukijoille hidasta ja ajattelevaa, humanismin sävyttämää joulunaikaa ja myönteisellä tavalla edistyksellistä alkavaa vuotta 2008!
Vaasassa 14.12.2007
Kari Kuoppala,
päätoimittaja