< Takaisin

Tiedepolitiikka 2/2016

Pääkirjoitus

Akateeminen työ – vaihtoehtoja vaihtoehdottomuuteen

Tämä Tiedepolitiikka-lehti pitää sisällään monia ulottuvuuksia. Lehden toimittaneiden ja sen sisällön koonneiden Lea Henrikssonin ja Karin Filanderin pitkään toimineelle Työelämän tutkimuspäivien työryhmälle se muodostaa yhdenlaisen päätepisteen. He ovat omassa tekstissään itse kuvanneet työryhmän toimintaa, joten siitä ei sen enempää. Ryhmään on kuulunut eräänlaisia pysyväisjäseniä, joista osa esiintyy nyt lehden sivuilla omilla teksteillään. Kymmenen vuotta on pitkä rupeama, mutta työryhmän ydinkohteena oleva akateeminen työ jatkaa edelleen olemassaoloaan ja on työryhmänsä varmasti ansainnut näinä yliopistouudistusten vuosina. Myös artikkelien kirjoittajille lehti on siten työryhmän jäsenyyden päätepisteen sinetti.

Ikuisena akateemisena pätkätyöläisenä ja kaikki yliopiston viime vuosikymmenten myllerrykset läpi käyneenä, oli työryhmän jäsenten kirjoittamien tekstien lukeminen miellyttävä kokemus. Tekstit osuivat varsin lähelle omaa identiteettiä ja sen pohdintaa, oli helppoa eläytyä kaikkeen siihen, mitä teksteissä kuvataan yliopistoissa tapahtuneen ja miten tapahtunut heijastuu akateemiseen työhön. Omien kokemusteni perusteella on helppo yhtyä moniin artikkeleissa esiin nouseviin näkökohtiin ja väittämiin.

* * *

Lehden avaa toisen työryhmän vetäjän, Karin Filanderin teksti, jossa hän pohtii yliopistojen moraalijärjestystä ja siitä johtuvia akateemisen työn ehtoja. Tavoitteena on tarjota vaihtoehtoja vaihtoehdottomalta näyttävään ja sellaisena usein koettuun tilaan. Vaihtoehdottomuus ilmentää monen yliopistolaisen kokemusta perinteisten ideaalien hävittämisestä ja akateemisen työn alistamisesta markkinoiden arvoille ja moraalijärjestykselle. Filander käyttää aineistonaan viimeaikaista julkisuudessa käytyä yliopistokeskustelua koskevia tekstejä ja puheenvuoroja. Niiden avulla hän osoittaa, miten markkinoiden kieli ja sen mukaiset toimintakäytännöt ovat tulleet voimakkaasti yliopistoon sekä sen sisällä toimivan johdon että toimintaympäristössä vaikuttavien intressien kautta. Erityisesti Elinkeinoelämän keskusliitto ja sen lähipiiri ovat esittäneet jatkuvasti puheenvuoroja yliopistojen tehostamisesta ja tähän on tullut vahva tuki myös nykyhallituksen leikkauspolitiikan perusteluissa, kuten artikkelin sitaateistakin voi lukea. Akateemisen työn paradoksaalinen piirre on se, että pätkätöistä ja jatkuvasta rahanhakukilpajuoksusta huolimatta akateemisen työn tekijät motivoituvat työhönsä oman tiedeprojektinsa kautta. Pontimena on loputon halu uuden tiedon etsimiseen.

Oili-Helena Ylijoki on yksi ansioituneimmista tutkimustyön ja yliopistomuutosten välisen yhteyden tutkijoista Suomessa. Omassa artikkelissaan hän avaa mielenkiintoisella tavalla yliopiston muutosta, jonka taustalla ovat aikakäsityksen muuttumisen vaikutukset akateemisen työn arkeen. Erityisesti tutkimustyö yliopistoissa on muuttunut rahoituksen muutoksien seurauksena projektimaiseksi. Seurauksena on ollut työhön käytettävän ajan muuttuminen projektiajaksi, joka on selvärajaista ja määräaikaista. Toinen tutkimustyötä luonnehtiva aika on prosessiaika, joka on rajoiltaan sumeaa ja epämääräistä. Tutkimus voidaan prosessiajassa nähdä jatkuvana prosessina, jota projektirajat ja rahoituskaudet eivät pätki. Ylijoki käyttää projektiajan analyysiin mielenkiintoista neliluokkaista jaottelua, jota leimaa neljä K:ta: ajan kauppatavaramuotoisuus, kontrolli, kutistuminen ja kolonisaatio. Projektiajasta on myös hyötyä tutkimustyössä, mutta tutkimus tarvitsee ehdottomasti prosessiaikaansa.

Keijo Räsänen on myös pitkään liikkunut akateemista työtä pohdiskelevissa teemoissa. Artikkelissaan hän ottaa tunteet akateemiseen työhön vaikuttavina tekijöinä tarkastelunsa kohteeksi. Vaikka tunteet ovat yksilötason ilmiöitä ensisijassa, niihin liittyy akateemisen työn, kuten muunkin työn, näkökulmasta kytkentä yhdessä tekemiseen ja siten työyhteisön toimintaan. Tunteet voidaan liittää monella tavalla myös akateemiseen työhön. Yksi sen keskeisistä osaprosesseista, vertaisarviointi, on sellainen työn osavaihe, jossa tunteet saattavat olla hyvinkin keskeisessä osassa. Tunteet tulee erottaa niiden pohjalta muodostuvista pitkäkestoisemmista tunnetiloista. Artikkelinsa loppupuolella Räsänen käyttää analogiaa etsiessään positiivisempaa suhtautumistapaa muuttuneen yliopiston negatiivisiin vaikutuksiin akateemiseen työhön ja siitä aiheutuviin tunnetiloihin. Analogiana on retkimelonnan käyttäminen vertauskuvallisena toimintana ja siihen liittyvät tunnetilat ja niiden vaikutus toiminnan ja tekijän väliseen suhteeseen.

Organisaatioita unohduksen ja ilon tuottajina tarkastelee Jussi Onnismaa omassa tekstissään. Organisaatioilla sanotaan olevan muisti. Se sijaitsee organisaation henkilöstön toiminnassa ja erityisesti nykypäivänä erilaisissa tietoteknisissä järjestelmissä. Näiden järjestelmien ulkopuolelle jäävää tietoa kutsutaan organisaation hiljaiseksi tiedoksi. Jos organisaation muisti pettää, syy voi olla tarkoituksellinen tai tahaton. Tarkoituksellinen unohtaminen liittyy usein pyrkimyksiin muuttaa organisaation toimintalinjaa. Organisaatioiden muutokseen liittyvä tahallinen unohtaminen saattaa työntekijöiden näkökulmasta luoda turvattoman ja epävarman näkymän tulevaisuudesta. Tällaisissa tilanteissa unohduksen kyseenalaistaminen saattaa tarjota mahdollisuuden nähdä vaihtoehtoja myös välttämättöminä esitetyille organisaation kehityspiirteille. Onnismaa vahvistaa monia näkökulmiaan tapausesimerkeillä, jotka ovat peräisin suomalaisista yliopisto-organisaatioista. 

Artikkeleiden jälkeen lehdessä on myös kaksi keskustelupuheenvuoroa, joiden kirjoittajat ovat osallistuneet Työelämän tutkimuspäivillä toimineen työryhmän työskentelyyn. Turkulainen tutkijaryhmä kirjoittaa erityisesti opetustyössä havaitsemistaan muutoksista manageriyliopistoksi nimeämässään nyky-yliopistossa. Marja-Liisa Trux puolestaan kuvaa yliopiston muutoksia omista kokemuksistaan lähtien. Lehden lopussa on myös kahden työelämää käsittelevän kirjan esittely, joista toisen olen kirjoittanut itse ja toisesta vastaa Taru Siekkinen.

Toivotan kaikille lehden lukijoille lämmintä ja rentouttavaa kesää
Kangasalla 10.6.2016
Kari Kuoppala

Takaisin ylös