< Takaisin
Tiedepolitiikka 1/2013
Pääkirjoitus
Uusia avauksia muutoksen ja dynamiikan tutkimukseen
Muutos on olennainen käsite kaikelle tutkimukselle. Tästä syystä voisi ajatella olevan vaikeaa määritellä, miten muutoksen tutkiminen eroaa muusta tutkimuksesta. Jos katsoo tämän Tiedepolitiikan erikoisnumeron artikkeleita, muutos määrittyy ensinnäkin tietoisena korkeakoulupolitiikan reformointina. Ei niinkään siksi, että kirjoituksissa olisi kiinnostuttu analysoimaan, miten haluttu muutos jalkautuu käytäntöön. Kirjoittajat ovat sen sijaan kiinnostuneita siitä, minkälainen eroavaisuus on artikuloidun ja varsinaisesti tapahtuvan muutoksen välillä. Tämän lisäksi artikkeleissa jaettu kiinnostuksen kohde on korkeakoulujen ymmärtäminen instituutioina ja organisaatioina, jotka nähdään dynaamisina ja jatkuvasti liikkeessä olevina.
Usein on katsottu, että yliopistojen akateemiset piirteet tekevät niiden ohjaamisesta sekä akateemisesta työstä itsessään erityislaatuista muihin instituutioihin ja organisaatioihin nähden. Tämänkaltaisen argumentin voi ymmärtää normatiivisesti tai analyyttisesti. Normatiivinen tapa ei hyväksy yliopistojen erityisasemaa kyseenalaistavia näkökulmia, mikä tarkoittaa muissa yhteyksissä kehitettyjen teoreettisten ajatusten torjuntaa ja yliopistoon kohdistuvan yhteiskunnallisen kritiikin huomiotta jättämistä. Analyyttisemmin erityislaatuisuuden ajatuksen voi ymmärtää siten, että yliopistoja voidaan tarkastella instituutioina tai organisaatioina muiden joukossa soveltaen eri tieteenalojen ajatuksia, mutta lähtökohtaisesti ei selitetä tutkittavaa ilmiötä yliopistojen poikkeuksellisuuden kautta. Jälkimmäinen, tämän erikoisnumeron kirjoittajien lähestymistapa vapauttaa tutkijan teoreettisesti rikkaammin analysoimaan korkeakoulutuksen ilmiöitä.
* * *
Mahdollisuus löytää vaihtoehtoisia tulkintamalleja deterministisille, ylhäältä johdetun muutoksen ajatukselle on artikkeleissa vallitseva. Esittelemme teoreettis-metodologisia avauksia ja sovelluksia, jotka hyväksyvät lähtökohdikseen monimutkaisuuden, jännitteisyyden, konfliktisuuden ja ristiriitaisuuden. Tarkastelemme keinoja hahmottaa muutosta sosiaaliseen dynamiikkaan erottamattomasti kuuluvana jatkuvana liikkeenä, jossa käsitykset, toimintatavat ja käytännöt koko ajan rakentuvat ja rakentavat sosiaalista todellisuutta, jossa myös itse tutkijana toimimme.
Avausartikkelissa Jani Ursin ja Taina Saarinen analysoivat korkeakoulupolitiikan muutoksen tutkimisen nykytilaa. He käyvät läpi kolmen merkittävän kansainvälisen aikakauslehden artikkelit yli vuosikymmenen ajalta. Keskeisenä tuloksena on, että rakenteellisia selitysmalleja suosiva lähestymistapa on vallitseva näissä lehdissä. Toimijanäkökulma on myös vahvasti edustettuna. Kirjoittajat nimeävät nouseviksi näkökulmiksi toimijuusnäkökulman, toimijaverkkoteorian (Actor Network Theory, ANT) ja diskursiivisen lähestymistavan. Artikkeli vakuuttaa lukijan siitä, että uusille lähestymistavoille on korkeakoulupolitiikan tutkimuksessa sijaa.
Toisessa artikkelissa Jaakko Kauko etsii tutkimusmenetelmiä korkeakoulupolitiikan monimutkaisuuden hahmottamiseen. Kaukon näkökulma on institutionaalisten toimijoiden välisen vuorovaikutuksen analyysissa, jossa korkeakoulupolitiikka ymmärretään toimijoiden muuttuvina suhteina. Artikkelissa hän esittää politiikan dynamiikan ajatuksen, jolla pystytään analysoimaan korkeakoulupolitiikan kontingenssia ja kompleksisuutta. Avaimeksi nousee dynamiikan kolme ulottuvuutta, joita kirjoittaja peilaa suomalaisen tutkimuspolitiikan kehityskaariin.
Kolmannessa artikkelissa Maria Pietilä tarkastelee yliopisto-organisaation muutosta instituutioteorioiden kautta. Hän tarkastelee kysymystä ulkoisten muutospaineiden ja instituutioiden sisäisten pysyvyyksien ristiriitojen avulla. Aiheena on ajankohtainen tutkimuksen profilointi. Pietilä päätyy ajatukseen, että institutionaalinen näkökulma pystyy sanomaan paljonkin muutoksen ja pysyvyyden syistä, mutta tarvittaisiin lisää tutkimusta, jonka avulla ymmärtää paremmin organisaation valtaa, politiikkaa ja konflikteja.
Neljännessä artikkelissa Mari Simola esittelee, kuinka tutkijan tunnekokemus voi auttaa näkemään yliopistoyhteisön arjen uudella tavalla. Näkökulma on yksilön ja yhteisön suhteessa ja yliopisto-organisaation ruohonjuuritason käytännöissä rakentuvassa hallinnassa, jolloin emootiot nähdään avaimena organisaation sisäiseen dynamiikkaan. Tarkastelemalla ristiriitaisia kokemuksia akateemisesta kirjoittamisesta ja jatko-opiskelijaksi sosiaalistumisesta Simola kuvaa akateemista yhteisöä paikkana, jossa emotionaaliset sidokset jäsentävät toiminta- ja ajattelutapoja, uskomuksia ja hierarkkisia (valta)suhteita.
Viimeisessä artikkelissa Jussi Välimaa kysyy voiko korkeakoulutuksen reformeja hallita. Kirjoittaja erittelee aiemman korkeakoulutuksen tutkimuksen taustaolettamuksia ja ongelmia. Verkostoituneen tietoyhteiskunnan koulutusjärjestelmä muodostaa monimutkaisen kokonaisuuden, jossa vastakkaisten ja ristikkäisten intressien sekä toimijoiden moninaisuuden vuoksi reformien hallitseminen muuttuu mahdottomaksi. Tutkimuksen kannalta haasteelliseksi nousee sen hahmottaminen, mitä reformiprosesseissa varsinaisesti tapahtuu ja mitkä ovat juuri kyseisen reformin aikaansaamia muutoksia.
Teemanumeron otsikko lupaa uusia avauksia muutoksen ja dynamiikan analyysiin. Voidaan aiheellisesti kysyä, mikä olisi uutta korkeakoulutuksen tutkimuksessa. Esimerkkinä politiikan tutkimuksen puolelta Giliberto Capanon (2009) mukaan muutosta voidaan hahmottaa viiden episteemisen suuntauksen kautta: elinkaari, evoluutio, dialektiikka, teleologia sekä kaaos ja kompleksisuus. Klassisimpia lähestymistapoja korkeakoulutuksen tutkimisessa ovat olleet elinkaari- ja evoluutiomallit sekä teleologiset mallit (Saarinen & Välimaa 2006). Näissä sovellutuksissa ongelmaksi nousee sisä- ja ulkosyntyisyyden kysymys, joka vaatii tutkimuksen toimijoiden intressimäärittelyjä (Kauko 2011; ks. esim. Cerych & Sabatier 1986; Clark 1983; Olsen 2007).
Kauko, Pietilä ja Välimaa artikkeleissaan paneutuvat tähän keskeiseen sisä- ja ulkosyntyisyyden kysymykseen. Eri näkökulmista kukin päätyvät siihen, että nykytutkimuksessa ei perehdytä tarpeeksi vallan kysymyksiin. Kaukon ratkaisuna on dynamiikka-ajatus. Pietilä katsoo instituutioteorian unohtavan konfliktit. Välimaa taas perää lisää tutkimusta hallinnallisuudesta. Simola, ottamalla lähtökohdaksi organisaatiossa rakentuvat käytännöt ja tutkijan roolin, esittelee emootiot näkökulmana sosiaaliseen dynamiikkaan. Ursinin ja Saarisen analyysissa lupaavaa onkin se, että juuri toimijuutta, komplekseja verkostoja ja diskursseja käsittelevät tutkimukset ovat päässeet enenevässä määrin esiin. Samat näkökulmat ovat edustettuna myös tässä numerossa ja Capanon jakoa katsottaessa ne täydentävät korkeakoulutuksen tutkimuksen kenttää.
Tämä erikoisnumero lähti liikkeelle Korkeakoulututkimuksen X juhlasymposiumista vuonna 2008, jonne kutsuimme koolle työryhmän otsikon ”Miten korkeakoulutus muuttuu? Uudistusten välittymisen ja muuntumisen teoreettisia jäsennyksiä ja tutkimisen tapoja etsimässä” alla. Samaan aikaan korkeakoulupolitiikka oli useiden päällekkäisten ja työntekijöiden arjessa näkyvien muutosten kohteena. Työryhmän keräämä suosio yllätti ja osoitti akateemisen väen ennakkoluulottomuuden kahden aloittelevan väitöskirjatutkijan käyntiin polkaisemaa ryhmää kohtaan. Työryhmä sai jatkoa seuraavassa Korkeakoulututkimuksen symposiumissa vuonna 2011, jossa päätettiin myös kirjoittaa tämä erikoisnumero. Nämä kaksi työryhmää ovat olleet keskeisiä foorumeita ajatusten kehittämiseen samanhenkisten tutkijoiden seurassa. Haluaisimmekin osoittaa lämpimät kiitokset työryhmiin tavalla tai toisella osallistuneille! Olkoon tämä erikoisnumero uusi keskustelunavaus ja toivottavasti jopa uutta avaava näkökulma muutoksen loppumattomassa problematiikassa.
KIRJALLISUUTTA
CAPANO, G. (2009). Understanding Policy Change as an Epistemological and Theore-
tical Problem. Journal of Comparative Policy Analysis, 11 (1), 7–31.
CLARK, B. R. (1983). The Higher Education System. Academic Organization in Cross-
National Perspective. Berkeley, CA: University of California Press.
CERYCH, L. & SABATIER, P. (1986). Great Expectations and Mixed Performance: The
Implementation of Higher Education Reforms in Europe. Trentham: Trentham
Books.
OLSEN, J. P. (2007). The Institutional Dynamics. Teoksessa P. Maassen & J.P. Olsen
(toim.) University Dynamics and European Integration, 25–34. Dordrecht: Springer.
SAARINEN, T. & VÄLIMAA, J. (2006). Muutos korkeakoulupolitiikan tutkimuksessa
Teoksessa J. Ursin & J. Välimaa (toim.) Korkeakoulutus teoriassa, 91–111. Jy-
väskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto.
Teemanumeron vierailevat päätoimittajat
Jaakko Kauko & Mari Simola