Tiedepolitiikka 1/08
Pääkirjoitus
Tervetuloa ammattikorkeakouluun
Korkeakoulupoliittinen keskustelu on viimeisen vuoden aikana fokusoitunut koulutuskentän rakennemuutokseen. Siinä jää toiseksi ilmastonmuutos yhtä hyvin kuin sekin, mitä korkeakoulujen sisällä aivan tavallisessa opettajien ja opiskelijoiden arjessa tapahtuu. Sen sijaan, että keskityttäisiin pohtimaan, miten korkeakoulutuksen oppisisällöissä innovatiivisesti reagoitaisiin ilmastonmuutoksen vaatimuksiin, menevät aika ja voimat ratkottaessa ongelmaa, kuka saa innovoida kenen kanssa, missä ja kenen rahoilla.
Käsitykseni mukaan korkeakoulutuksen tehtävänä on kasvattaa sivistyneitä kansalaisia, vastuuntuntoisia ammattilaisia, tulevaisuustietoisia ratkaisijoita, kriittisiä päättäjiä ja lämpimiä lähimmäisiä. Tässä kehyksessä keskustelut tutkinto- tai instituutionimikkeistä yhtälailla kuin perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen rajankäynnistä eivät ole kovin relevantteja. Tulevaisuutemme niin Suomessa kuin maaplaneetalla, vaatii yhteisiä ponnistuksia luonnon rajallisuuden ymmärtämiseksi ja globaalin oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. Koulutus, jos mikä, on tällöin avainasemassa.
Ammattikorkeakoulut tarvitsevat tiede- ja taidekorkeakouluja, kuten ne ammattikorkeakouluja. Teorian ja käytännön yhdistäminen on haaste kaikille, nuorten motivoiminen aktiiviseen opiskeluun, kansalaisuuteen ja osallisuuteen on yhteinen tavoite, jonka toteutuminen hyödyttää kaikkia.
Tämän Tiedepolitiikka-lehden tarkoituksena on avata ovia ammattikorkeakoulujen arkeen, joka julkikeskustelussa ei juurikaan pääse esiin.
u u u
Ammattikorkeakoulutuksen lakisääteiset tehtävät ovat ammatillisten asiantuntijoiden koulutus sekä tutkimus- ja kehitystyö, joka palvelee sekä opetusta että työelämää ja alueen kehittymistä. Arto Mutanen tarkastelee koulutuksen yksilökeskeistä päämäärää, ammatillista asiantuntijuutta, innovaatio-osaamisen näkökulmasta. Hän erottelee tiede- ja käytäntölähtöistä orientaatiota koulutusjärjestelmäkysymyksenä ja toteaa ammattikorkeakouluista valmistuvien olevan parhaimmillaan tutkivia, strategisia asiantuntijoita. Mutanen luonnehtii tällaista roolia työelämässä innovaatioasiantuntijuudeksi. Vastuullisuus, päämäärätietoisuus ja yhteisöllinen työskentelytapa ovat keskeisiä elementtejä innovaatioasiantuntijan työskentelyssä.
Ammattikorkeakoulutus on perusorientaatioltaan työelämäläheistä. Tämä toteutuu käytännössä mm. työharjoittelujaksoilla. Harjoittelujakso on kaikissa koulutusohjelmissa laajin yksittäinen opintokokonaisuus ollen vähimmilläänkin lähes kuudennes tutkinnon laajuudesta. Paula Salonen kirjoittaa harjoittelujaksojen merkityksestä opiskelijoiden ammatilliselle kasvulle. Työharjoittelujaksot eivät tule täysimääräisesti hyödynnetyiksi, ellei oppilaitoksen ja harjoittelupaikkojen välillä vallitse saumaton yhteistyö ja luottamus. Tämänkaltainen työelämäläheisyys on molemminpuolista osaamisen ja tiedon siirtoa, jossa kaikki osapuolet ovat voittajia. Harjoittelun ohjaus niin oppilaitoksesta käsin kuin työpaikoillakin on keskeisessä roolissa luotaessa ideaaleja työharjoittelujaksoja opiskelijoille.
Entä ammattikorkeakoulun opettaja, millaisena hänen työnsä näyttäytyy tänä päivänä. Hannu Kotila tarkastelee neljää tuoretta opettajuustutkimusta, jotka jäsentävät tämän päivän ammattikorkeakouluopettajan työkokonaisuutta. Ammattikorkeakoulutuslain perusteella opettajuus muodostuu pedagogin, tutkivan ja kehittävän asiantuntijan sekä aluevaikuttajan rooleista. Tämä on tiennyt melkoista muutosta aiempaan opistoasteen opettajuuteen, joka useimmilla ammattikorkeakouluopettajilla on taustalla. Hyvän opettajan ominaisuuksissa korostuvat vuorovaikutustaidot sekä kyky opiskelijoiden yksilölliseen kohtaamiseen. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan erityisesti oppilaitoksesta ulospäin suuntautuen esimerkiksi työelämäyhteyksien rakentamiseen. Opiskelijoiden yksilölliset oppimispolut ja henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat puolestaan vaativat jokaiselta opettajalta ohjauksen ja tuutoroinnin valmiuksia.
Koulutuksen tutkimuslaitoksessa on tehty ammattikorkeakoulujen opiskelijavirtoihin suuntautunutta tutkimusta kokeiluvaiheesta alkaen. Tutkimusten kohteena on ollut mm. hakeutumiseen ja opintojen etenemiseen liittyvät kysymykset. Tuoreessa tutkimuksessa Maarit Virolainen ym. ovat paneutuneet työllistymiseen. Kohdejoukkona olivat ammattikorkeakouluista valmistuneet tradenomit ja insinöörit sekä tiedekorkeakouluista valmistuneet kauppatieteiden maisterit ja diplomi-insinöörit. Ammattikorkeakoulututkintojen status työmarkkinoilla näyttää olevan edelleen jonkin verran heikompi kuin yliopistotutkintojen. Opiskelijat olivat työllistyneet määrällisesti erittäin hyvin, mutta työelämävastaavuudessa oli ongelmia erityisesti tradenominaisilla.
u u u
Tutkimus- ja kehittämistoiminta ovat Anu Lyytisen ja Liisa Marttilan kuin myös Jukka Surakan artikkelien aiheena. Lyytinen ja Marttila tarkastelevat kahdeksan ammattikorkeakoulun ja erilaisten toimijatahojen yhteistyötä T&K-toiminnan näkökulmasta. Vastaukset kertovat T&K-toiminnan tehtävien eriytyvän ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstölle, mm. hankkeistetut opinnäytetyöt, ja T&K-toimintaan keskittyvällä henkilöstölle, mm. työelämän palvelutehtävät. Yhteistyö yliopistojen kanssa on lisääntynyt viidessä vuodessa n. kahdestakymmenestä yli kolmeenkymmeneen prosenttiin. Vastaajat totesivat ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmän haittaavan T&K-toiminnan määrällistä kehitystä.
Jukka Surakka tarkastelee T&K-toimintaa ammattikorkeakoulun sisältä. Rahoitusresurssit tulevat vastaan tässäkin artikkelissa. Surakan esimerkki kertoo terveydenedistämisen hankkeesta, johon on koottu mukaan lukuisia hyvin erilaisia yhteistyöosapuolia. Hanke on viisivuotinen ja siitä raportoidaan jatkuvasti.
u u u
Vertailututkimuksen tekeminen on aina haasteellinen tehtävä. Kun perehdytään toisen maan järjestelmään kohdataan useimmiten vaikeuksia vertailtavuuden kanssa. Samalta näyttävistä asioista ei saadakaan yhteismitallista tietoa vertailtavista maista. Toisaalta vertailu auttaa meitä aina ymmärtämään omaa järjestelmäämme paremmin, kun näemme, miten eri tavalla sama asia voidaan tehdä muualla. Vuokko Kohtamäki on ottanut tämän haasteellisen tehtävän haltuunsa vertaillessaan ammattikorkeakouluja Norjassa ja Suomessa. Tulosohjaus on meillä Suomessa ollut vallitseva julkisen toiminnan kehittämisideologia etenkin valtionhallinnossa. Tulosohjauksen oppeja on sovellettu myös ammattikorkeakoulujen, niiden ylläpitäjien ja opetusministeriön väliseen sopimusmenettelyyn. Artikkelissaan Kohtamäki tuo esiin eroja ja yhtäläisyyksiä Suomen ja Norjan ammattikorkeakoulujen tulosseurannan ja erityisesti tulosanalyysin osalta.
Toivotan antoisaa lukuretkeä ammattikorkeakoulumaailmaan.
Mervi Friman
vieraileva päätoimittaja