Tiedotteet ja julkilausumat

13.12.2004

Lausunto Valtion tiede- ja teknologianeuvostolle

Edistyksellinen tiedeliitto ry:n antoi lausunnon 13.12.2004 Valtion tiede-
ja teknologianeuvostolle selvitysmies Jorma Rantasen raportista
"Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimuksen rakenneselvitys".

Edistyksellinen tiedeliitto toteaa lausunnossaan, että raportin keskeisiä
ideoita ovat luottamus "suuruuden ekonomiaan" sekä pyrkimys tieteellisen
tutkimuksen hallinnollisen ohjauksen ja keskitetyn suunnittelun vahvistamiseen. Uusien tutkimusalueiden syntyä katsotaan olevan tarpeellista voimakkaasti edistää voimavarojen uudelleensuuntaamisella, lisärahoituksella, priorisoinnilla ja profiloinnilla. Yliopistoja halutaan koota suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Uusien voimavarojen lisäys tulee ensisijaisesti kohdentaa tärkeimpiin strategisiin ja lupaavimpiin kohteisiin. Tämä priorisointitehtävä varataan yhtäältä valtion
keskushallinnolle ja toisaalta yliopistojen konsernihallinnolle. Edistyksellisen tiedeliiton mielestä tällaiseen suunnitteluajatteluun on syytä suhtautua kriittisesti.

Raportissa yliopistojen edellytetään profiloituvan tunnistetuille vahvuusalueille. Selvitysmiehen raporttia leimaa "supermarket-strategian" asemasta shanghai-strategia: resursseja on voimakkaasti panostettava aluille, joilla Suomi voisi menestyä kansainvälisissä yliopistojen tuottavuutta koskevassa kilpailussa. Onkin aiheellisesti kysytty, että mikä Suomessa muuttuisi, jos yliopistomme nousisivat pari pykälää Shanghain listalla (Kari Uusikylä HS 15.11.2004).

On syytä pohtia, minkälaisen mekanismin avulla on mahdollistaa tunnistaa ne
tutkimusalat, joihin voimakkaasti panostamalla suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia voidaan parhaiten edistää tulevaisuudessa. Vaarana on, että
voimavarojen keskittäminen tänä päivänä tärkeiltä vaikuttaville tutkimusaloille voi johtaa sellaisten tutkimusalojen perustutkimuksen laiminlyöntiin, joilla on tulevaisuudessa suuri merkitys. Perusopetuksen puolella PISA-selvitykset ovat hyvä esimerkki siitä, miten koko ikäluokalle yhtenäinen peruskoulujärjestelmä on johtanut kansainvälisesti korkeisiin tuloksiin.

Myös "ammattikorkeakouluille säädettyä toimintaympäristöön suuntautuvaa
tutkimus- ja kehittämistyön linjaa suositellaan jatkettavaksi ja vahvistettavaksi parantamalla edelleen niiden toimintaedellytyksiä sekä niiden alue- ja työelämärelevanssia, laatua ja vaikuttavuutta." Ammattikorkeakouluille suositeltu soveltava tutkimus kilpailee ja on osin päällekkäistä monien yliopistoalojen tutkimustyön kanssa, sillä useat tieteenalat ovat valtaosiltaan soveltavaa tutkimusta (esim. kasvatustiede) ja eräät ylipistolliset taide- ja tekniikan alan yliopistot ovat verrattavissa ammattikorkeakouluihin.

Raportin mukaan monialaisista ja suuremmista yksiköistä on realistiset mahdollisuudet kehittää huipputason kansainvälisesti kilpailukykyisiä yksiköitä, kun taas osa yliopistoista voisi suuntautua ensisijaisesti kansallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteluun. Tavoitteena on siten kaksitasoinen yliopistojärjestelmä. Raportissa osoitetaan, että suuret ja monialaiset yliopistot ovat kokonaisuutena valituilla kriteerillä pieniä ja kapeampialaisia tehokkaampia. Sitä vastoin yliopistojen sisäistä heterogeenisyyttä ei tarkastella. On mahdollista ja jopa todennäköistä että suurista ja monialaisista yliopistoista löytyy vähemmän tehokkaita ja vähemmän kansainvälistyneitä yksiköitä samoin kuin pienissäkin ylipistoissa voi olla kansainvälisellä huipulla olevia yksiköitä. Ilmeistä on, että kaksitasoinen yliopistojärjestelmä tulisi merkitsemään "kakkosluokkaan" rankattujen yliopistojen toimintamahdollisuuksien kaventumista. Korostaessaan tutkimuksen merkitystä rakenneselvitys unohtaa yliopistollisen tutkimustyön yhteyden opetukseen, jonka onnistuneisuus on toistuvasti saanut kansainvälistä tunnustusta esimerkiksi vertailevissa lukutaitotutkimuksissa. Korkeatasoinen opetus edellyttää korkeatasoista yliopistollista tutkimusta ja päinvastoin. Ollakseen laadukasta yliopistotutkimuksen on aina tähdättävä kansainväliselle tasolle, ei pelkästään alueellisia tavoitteita palvelemaan.

Selvitysmiehen raportissa edellytetään yliopistoissa englanninkielisen opetuksen voimakasta lisäämistä. Tämä on perusteltua, sillä se edistää sekä ulkomaisten opettajien ja tutkijoiden rekrytointia että ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän kasvattamista Suomessa. EU:n ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta tulee voida edellyttää lukukausimaksuja. Toisaalta on otettava huomioon yliopiston tehtävä myös opettajien ja virkamiehistön kouluttajana sekä kotimaisen kulttuurin vaalijana, mikä ei voi tapahtua vieraalla kielellä. Sivistystehtävänsä vuoksi yliopistojen on tuotettava tietoa Suomesta ja maailmasta suomalaisille suomen ja ruotsin kielellä.

Yliopistojen kilpailukykyä pätevästä henkilökunnasta esitetään vahvistettavaksi vakinaistamalla osa määräaikaisia tutkimusvirkoja ja lisäämällä ns. väliportaan virkoja. Edistyksellinen tiedeliitto kannattaa tätä esitystä. Pysyviä työtehtäviä hoidetaan yliopistoissa edelleen pääosion määräaikaisten työ- ja virkasuhteiden avulla, ja virkojen pysyväistäminen on edennyt hitaasti huolimatta asiaa koskevista päätöksistä. Sitä vastoin selvitysmiehen esitystä virkasuhteista luopumisesta ja siirtymistä yliopiston konsernihallinnon vapaammin liikuteltaviin työsuhteisiin ei voida pitää kannatettava. Muutos heikentäisi yliopiston henkilöstön työsuhdeturva, ja samalla yliopiston kilpailukykyä työnantajana. Muutosta perustellaan raportissa sen mahdollistamalla joustavammalla palkkausjärjestelmällä, joka jo nyt on toteutumassa yliopistoissa. Virkasuhteesta luopumisesta huolimatta henkilöstö toimisi virkavastuulla. Tämän yhdistelmän toteuttaminen lienee lainsäädännöllisesti erittäin vaikeaa. Yleisemminkin raportissa yliopistoa tarkastellaan ikään kuin yrityksenä, jossa tuotantoa voidaan mitata yksiselitteisillä indikaattoreilla ja ohjata nopeilla henkilöstö- ja organisaatiomuutoksilla kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla. Tällainen ajattelu ei istu yliopiston perustehtävien hoitamiseen, sillä laadukas
tutkimus ja opetus edellyttää pitkäjänteisyyttä.

Rakenneselvityksessä esitetty tiedepoliittinen foorumi on tarpeeton, sillä yliopistot pystyvät autonomisina instituutioina käymään tiedepoliittista keskustelua ilman valtiovallan ohjaustakin, ja vapaat tiedepoliittiset
kansalaisjärjestöt tuovat muun yhteiskunnallisesti relevantin osan tähän
keskusteluun. Uudella foorumilla tulisivat todennäköisesti käymään keskustelua samat tahot, joilla on käytettävissään jo nyt institutionalisoituja keskustelufoorumeita. Tutkimuksen eri sidosryhmien välistä vuorovaikutusta on syytä lisätä, mutta se on mahdollista toteuttaa nykyistenkin foorumien puitteissa laajentamalla keskustelijoiden joukkoa.

Helsingissä
10.12.2004

Edistyksellinen tiedeliitto ry

Takaisin ylös

Tiedote 28.3.2003
Dosentti Laura Kolbe Tiedepolitiikka-lehden päätoimittajaksi.

Tiedepolitiikka-lehden päätoimittajaksi on nimitetty dosentti,tutkija Laura Kolbe.

Laura Kolbe on kaupunki-ja kulttuurihistorian tutkija ja toimii useiden kansalaisjärjestöjen (mm. Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen osaston) puheenjohtajana. Kolbe on julkaissut lukuisia tutkielmia, artikkeleita sekä mielipidekirjoituksia. Hän toimi Suomen kulttuurihistoria 1-5 sarjan (Tammi 2002) päätoimittajana.

Tiedepolitiikka-lehti on Edistyksellisen tiedeliitto ry:n julkaisema monitieteinen aikakauslehti, joka aktivoi ja syventää keskustelua ajankohtaisista ja tärkeistä tiedeyhteisöä koskevista asioista.

Takaisin ylös